Kotiinpaluu
Moi!
Tän postauksen aiheena on kotiinpaluu, ja se, millasia fiiliksiä se herätti minussa. Samalla kerron mitä kaikkea jäinkään kaipaamaan isosta ja suuresta Amerikasta🗽🍔💗
Kotiinpaluu. Ensimmäisen viikon ajan olisin tehnyt varmaan mitä vaan, että olisin päässyt takaisin Suomeen, oman perheen ja kavereiden pariin. Eli takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Kun vietin viimeistä viikkoani jenkeissä, olisin puolestaan tehnyt mitä vaan, että olisin saanut jäädä sinne vielä hetkeksi. Eli lähtö ei ollut mulle mikään helppo asia. Totta kai oli ihana tietää, että nyt pääsen taas näkemään perheen ja kaverit, mutta silti se lähteminen teki tosi kipeää.
Mä en ollut vielä valmis lähtemään. Musta tuntu, että en saanut kaikkea sitä tehtyä, mitä halusin tehdä. Todellisuudessa, tein kaiken mitä halusin - ja vielä paljon enemmänkin. Nyt oon ollut vähän päälle pari viikkoa Suomessa, ja valehtelematta ikävöin Washingtonia ja kaikkea mitä pääsin kokemaan ja näkemään siellä.
On vaikeeta, koska en tiedä milloin pääsen sinne seuraavan kerran takaisin, mistä sitä tietää pääsenkö sinne enään koskaan? Ikävöin myös meidän suomipoppoota, muut FL-vaihtarit teki mun kesästä aivan ikimuistoisen. Samoin myös mun isäntäperhe. Ilman heitä mun kokemus olisi ollut aivan erilainen.
Kun meidän lähtöpäivä viimein koitti, oli mun fiilikset oikeesti aivan todella sekavat. En tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa. Noh, päädyin tekemään sitten ne molemmat 🙊 Viimeiset hyvästit hostiskän ja toisen siskon kanssa oli aika farssi mun osalta. En kyennyt sanomaan juuri mitään, sillä itkin vaan menemään. Onneksi sain sentään sanottua kiitos. Se ehkä oli kaikista tärkeintä sanoa, sillä mä olin ja oon yhä edelleen aivan älyttömän kiitollinen siitä, että he ottivat minut kesäksi asumaan kotiinsa.
Itse matka kotiin sujui hyvin. Toki se lentäminen ei ollut taaskaan mitään herkkua, mutta siitä selvittiin. Ikävä kyllä meidän paikat oli tällä kertaa koneessa aika hajallaan, eikä me siis istuttu täysin porukassa niinkuin menomatkalla istuttiin. DC-köpis väli meni leffoja katsellen, vaikka olisi pitänyt nukkua. Kun saavuttiin köpikseen, oli suurinosa meistä valvonut jo melkein sen 24h, eli jutut oli sitten sen tasoisia 😂 Köpiksessä meitä kuitenkin odotti kiva ylläri, Helsingin kone oli nimittäin myöhässä. Noh, ei siinä mitään käytiin ostamassa aamupalaa ja mentiin portille istumaan.
Lopulta selvittiin kaikki ehjänä ja hengissä Helsinki-Vantaalle, ja meidän onneksi myös kaikkien matkalaukut löysi perille!
Mun, Aleksanterin, Anun, Kallen ja Frejn matka ei kuitenkaan päättynyt Helsinki-Vantaalle, vaan me kaikki suunnattiin tekemään lähtöselvityksiä meidän jatkolennoille. Frej lähti kohti Vaasaa ja me muut kohti Oulua kolmella eri lennolla😂 Eihän me toki päästy lähtemään Helsingistäkään ajallaan, vaan istuttiin Alexin kanssa lähemmäs tunti koneessa kun ooteltiin, että ukkoskuuro väistyisi. Lopulta mekin päästiin Ouluun ja mun matka kohti Rovaniemeä saattoi alkaa!
Matkasta Rovaniemelle mulla ei oo oikein mitään kerrottavaa, se meni nimittäin nukkuessa. Sen voin sanoa, että se uni kyllä maittoi yli 24h valvomisen jälkeen.
Näin lyhyesti kerron vielä asiat joita jään kaipaamaan Yhdysvalloista:
- Mun isäntäperhe, aivan mahtavaa porukkaa, toivottavasti tapaan heidät vielä
- Muita suomalaisia, ne oli mulle ton reissun ajan kuin toinen perhe <3
- Ruokaa, noh olihan se siellä aika hyvää (ja rasvasta)
- Metroa, sillä se helpotti mun kulkemista niin paljon! Metrolla kulkeminen oli aina yhtä hauskaa 😂
- Uberia, sekin helpotti mun kulkemista niiiin paljon
- Outleteja ja muita ihania shoppailupaikkoja (oh boy mulla meni shoppailuun tällä reissulla ihan liikaa rahaa)
- Iltoja Poolilla ja sitä, kun me ajellaan avoautolla Adelen Someone like you pauhaten kohti auringonlaskua
- Yleisesti vaan sitä ilmapiiriä mikä Washingtonissa oli
Vaikka kaipaan paljon asioita, niin silti arvostan Suomea tosi paljon. Siitä huolimatta uskon, että vielä joku päivä asun edes pienen hetken Washington DC:ssä. Toi kaupunki teki muhun lähtemättömän vaikutuksen, ja mä haluan palata sinne vielä joku päivä.
Nyt on mun aika kiittää ja kumartaa. Kiitän kaikkia, ketkä mahdollisti tän vaihdon mulle, sekä kaikille muille suomalaisille. Kiitän mun perhettä, että jaksoitte mua sillonkin kun mulla oli kauhea koti-ikävä ja kun soitin teille liian pitkiä FaceTime-puheluja. Kiitän mun isäntäperhettä siitä, että he järjesti mulle kaikkea kivaa ohjelmaa. Kiitän teitä, ketkä luitte mun blogia, toivottavasti pääsitte sen kautta elämään mun kanssa mun elämäni parasta kesää 💙
Kiitos Washington DC, nää ei olleet lopulliset hyvästit!
KIITOS VIELÄ KERRAN!
Evilla
Tän postauksen aiheena on kotiinpaluu, ja se, millasia fiiliksiä se herätti minussa. Samalla kerron mitä kaikkea jäinkään kaipaamaan isosta ja suuresta Amerikasta🗽🍔💗
 |
| Kuvassa on Captiol, kun näin sen viimeisen kerran. Niin nätti ja uljas rakennus! |
Kotiinpaluu. Ensimmäisen viikon ajan olisin tehnyt varmaan mitä vaan, että olisin päässyt takaisin Suomeen, oman perheen ja kavereiden pariin. Eli takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Kun vietin viimeistä viikkoani jenkeissä, olisin puolestaan tehnyt mitä vaan, että olisin saanut jäädä sinne vielä hetkeksi. Eli lähtö ei ollut mulle mikään helppo asia. Totta kai oli ihana tietää, että nyt pääsen taas näkemään perheen ja kaverit, mutta silti se lähteminen teki tosi kipeää.
Mä en ollut vielä valmis lähtemään. Musta tuntu, että en saanut kaikkea sitä tehtyä, mitä halusin tehdä. Todellisuudessa, tein kaiken mitä halusin - ja vielä paljon enemmänkin. Nyt oon ollut vähän päälle pari viikkoa Suomessa, ja valehtelematta ikävöin Washingtonia ja kaikkea mitä pääsin kokemaan ja näkemään siellä.
On vaikeeta, koska en tiedä milloin pääsen sinne seuraavan kerran takaisin, mistä sitä tietää pääsenkö sinne enään koskaan? Ikävöin myös meidän suomipoppoota, muut FL-vaihtarit teki mun kesästä aivan ikimuistoisen. Samoin myös mun isäntäperhe. Ilman heitä mun kokemus olisi ollut aivan erilainen.
Kun meidän lähtöpäivä viimein koitti, oli mun fiilikset oikeesti aivan todella sekavat. En tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa. Noh, päädyin tekemään sitten ne molemmat 🙊 Viimeiset hyvästit hostiskän ja toisen siskon kanssa oli aika farssi mun osalta. En kyennyt sanomaan juuri mitään, sillä itkin vaan menemään. Onneksi sain sentään sanottua kiitos. Se ehkä oli kaikista tärkeintä sanoa, sillä mä olin ja oon yhä edelleen aivan älyttömän kiitollinen siitä, että he ottivat minut kesäksi asumaan kotiinsa.
 |
| Viimeinen ryhmäkuva tästä uskomattomasta poppoosta ❤️ (Kuvassa on myös joidenkin hostvanhemmat) |
Itse matka kotiin sujui hyvin. Toki se lentäminen ei ollut taaskaan mitään herkkua, mutta siitä selvittiin. Ikävä kyllä meidän paikat oli tällä kertaa koneessa aika hajallaan, eikä me siis istuttu täysin porukassa niinkuin menomatkalla istuttiin. DC-köpis väli meni leffoja katsellen, vaikka olisi pitänyt nukkua. Kun saavuttiin köpikseen, oli suurinosa meistä valvonut jo melkein sen 24h, eli jutut oli sitten sen tasoisia 😂 Köpiksessä meitä kuitenkin odotti kiva ylläri, Helsingin kone oli nimittäin myöhässä. Noh, ei siinä mitään käytiin ostamassa aamupalaa ja mentiin portille istumaan.
Lopulta selvittiin kaikki ehjänä ja hengissä Helsinki-Vantaalle, ja meidän onneksi myös kaikkien matkalaukut löysi perille!
Mun, Aleksanterin, Anun, Kallen ja Frejn matka ei kuitenkaan päättynyt Helsinki-Vantaalle, vaan me kaikki suunnattiin tekemään lähtöselvityksiä meidän jatkolennoille. Frej lähti kohti Vaasaa ja me muut kohti Oulua kolmella eri lennolla😂 Eihän me toki päästy lähtemään Helsingistäkään ajallaan, vaan istuttiin Alexin kanssa lähemmäs tunti koneessa kun ooteltiin, että ukkoskuuro väistyisi. Lopulta mekin päästiin Ouluun ja mun matka kohti Rovaniemeä saattoi alkaa!
Matkasta Rovaniemelle mulla ei oo oikein mitään kerrottavaa, se meni nimittäin nukkuessa. Sen voin sanoa, että se uni kyllä maittoi yli 24h valvomisen jälkeen.
Näin lyhyesti kerron vielä asiat joita jään kaipaamaan Yhdysvalloista:
- Mun isäntäperhe, aivan mahtavaa porukkaa, toivottavasti tapaan heidät vielä
- Muita suomalaisia, ne oli mulle ton reissun ajan kuin toinen perhe <3
- Ruokaa, noh olihan se siellä aika hyvää (ja rasvasta)
- Metroa, sillä se helpotti mun kulkemista niin paljon! Metrolla kulkeminen oli aina yhtä hauskaa 😂
- Uberia, sekin helpotti mun kulkemista niiiin paljon
- Outleteja ja muita ihania shoppailupaikkoja (oh boy mulla meni shoppailuun tällä reissulla ihan liikaa rahaa)
- Iltoja Poolilla ja sitä, kun me ajellaan avoautolla Adelen Someone like you pauhaten kohti auringonlaskua
- Yleisesti vaan sitä ilmapiiriä mikä Washingtonissa oli
 |
| DC on vaan niin kaunis kaupunki! |
Vaikka kaipaan paljon asioita, niin silti arvostan Suomea tosi paljon. Siitä huolimatta uskon, että vielä joku päivä asun edes pienen hetken Washington DC:ssä. Toi kaupunki teki muhun lähtemättömän vaikutuksen, ja mä haluan palata sinne vielä joku päivä.
Nyt on mun aika kiittää ja kumartaa. Kiitän kaikkia, ketkä mahdollisti tän vaihdon mulle, sekä kaikille muille suomalaisille. Kiitän mun perhettä, että jaksoitte mua sillonkin kun mulla oli kauhea koti-ikävä ja kun soitin teille liian pitkiä FaceTime-puheluja. Kiitän mun isäntäperhettä siitä, että he järjesti mulle kaikkea kivaa ohjelmaa. Kiitän teitä, ketkä luitte mun blogia, toivottavasti pääsitte sen kautta elämään mun kanssa mun elämäni parasta kesää 💙
Kiitos Washington DC, nää ei olleet lopulliset hyvästit!
KIITOS VIELÄ KERRAN!
Evilla
Kommentit
Lähetä kommentti